Perinteinen muutosprosessi
Projektimuoto on erityisen tehokas muutoksentekoprosessi. Vanhan ja uuden toimintatilan välinen murroskohta viedään läpi projektilla tai laajemmassa muutostilanteessa useiden projektien muodostamalla ohjelmalla. Jos muutosta kuvataan mahdollisimman yksinkertaisesti, se aloitetaan tilanneanalyysillä taustaselvittelyineen. Analyysin tulokset pelkistetään johtopäätöksiksi, joiden perustella tehdään toimenpidesuunnitelma.
Ihmismieli on jo antiikin Kreikassa jäsennetty kolmitasoiseksi: ajatus, tunne ja tahto. Projektiajattelussa nämä tasot ovat käytössä, kuitenkin niin, että tunneprosessit jäävät muita vähemmän alakynteen. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tunneprosessi on eri asia kuin tunteilu. Edellä mainittu tilanneanalyysi johtopäätöksineen perustuu erityisesti ajatusprosessiin, jota voidaan kutsua myös ymmärrysprosessiksi.
Tavallinen virhe muutosprosessissa on hyppääminen ajatusprosessista suoraan tahtoprosessiin eli siirrytään toimintaan. Tämä tarkoittaa, että ryhdytään suin päin toteuttamaan asioita pysähtymättä ensin sulattelemaan toimintasuunnitelman eri aspekteja. Toteutus kohtaa usein vaikeuksia, koska ihmiset eivät tule mukaan odotetulla tavalla. Tämä ilmenee eri tavoilla kuten muutosvastarintana.
Ajatusprosessin ja tahtoprosessin välissä tarvitaan tunneprosessi, jossa muutoksen sisältöä punnitaan, sisäistetään ja sulatellaan. Tähän käytetty aika tulee hyödyksi myöhemmin. Ehkä pilkkaamme usein turhaan ruotsalaista ”diskuteeraamista”! Toteutuksen vaikeuksien vuoksi saatamme joutua tunneprosessiin jälkikäteen ”sakkokierroksen” muodossa.
Intuitiivinen käänteisprosessi
Jos haluamme todella saada luovuutemme käyttöön, on eräs mahdollisuus kääntää edellä kuvattu prosessi päälaelleen. Muutosprosessi aloitetaan suoralla toiminnalla eli tahtoprosessilla. Mutta mitä sitten aloitetaan eli mikä sisältö? Siihen käytetään luottavaisesti intuitiota.
Muutostarve otetaan vahvasti tietoisuuteen ja sen olemusta pohditaan ei niinkään analysoimalla vaan meditoimalla. Kysymykseen satsataan luovaa energiaa. Asialle antaudutaan avoimin mielin täysillä. Asiasta voidaan keskustella ilman kriittistä suhtautumista. Käytetään analogioita ja piilotajuntaa. Tämä johtaa onnistuessaan toimenpide-ehdotukseen, jota lähdetään toteuttamaan kritiikkiä välttäen.
Kun toteutus on tehty, ryhdytään sisäistämään sitä, mitä on tehty eli siirrytään tunneprosessiin. Tulos sisäistetään ja sen merkitystä tunnustellaan erityisesti inhimilliseltä kannalta. Tämä valmistaa meitä ymmärtämään tekomme todellinen sisältö.
Lopulta siirrytään ajatusprosessiin ymmärtääksemme todella tuloksen kaikki näkökulmat. Tulos analysoidaan ja sen toimivuus ja hyödyt arvioidaan. Erityisesti arvioidaan, miksi onnistuttiin tai epäonnistuttiin. Ymmärrystä syvennetään tekemällä ”viivästetty suunnitelma” eli virtuaalinen suunnitelma, joka olisi johtanut toteutettuun lopputulokseen. Lopuksi vedetään yhteen kokemukset oppimisen kannalta.
Käänteisprosessin käyttö vaatii rohkeutta ja luottamusta intuitioon. Perinteisen prosessin kannattaja pelästynee erityisesti budjetoinnin tai sen puutteen vuoksi. Käänteisprosessihan elää eräänlaisella ”piikki auki” -budjetilla!